Rakas päiväkirja!
Tämän päivän olen uhrannut rästiin jääneiden sanomalehtien lukemiselle. Matkalla ollessani ja siten saamani loman jälkiä parsiessani olen jäänyt surkeasti ajastani jälkeen. Luin jännittyneenä, ihastuneena ja liikuttuneena kirjeenvaihtajien kuvauksia sankaripoikiemme valtavasta kamppailusta kaikkialla rajoillamme. On ihanaa kuulua sellaiseen kansaan ja puolustaa tällaista maata. En mistään hinnasta haluaisi olla minkään muun valtakunnan kansalainen.
Ylpeilin parhaillaan poikiemme loistavista saavutuksista ja nautin elämästäni istuen keinutuolissa hehkuvan hiilloksen ääressä, kun luokasta tuotiin sana, että pikku Mimmi on kuoleman kielissä. Sanomalehdet lensivät sylistäni pitkin lattiaa, kaapaisin kuumemittarin ja kamferitippoja käsiini ja riensin luokkaan.
Mimmi-parka makasi kädet velttoina sivuilla kaikissa vaatteissaan pikkuveljensä kehdossa. Raukka oli hehkuvan kuuma kauttaaltaan, huulet olivat halkeilleet ja hänen silmänsä omituisen lasittuneet. Linda-äiti istui toimetonna itkien ja muut katselivat avuttomina lapsiraukkaa.
Komensin kaikki uteliaat katselijat tiehensä, lähetin vanhan ukon kauppaan puhelimeen soittamaan hoitajatarta ja ryhdyin auttamaan pienokaista. Hellävaroen poistin häneltä kaikki vaatteet. Yöpuvun puutteessa vedin väljän, puhtaan flanellimekon hänen ylleen ja annoin hänelle kamferia ja peittelin hänet huolellisesti suureen vuoteeseen. Kuumemittari näytti 41,3 astetta. Säikähdin hirveästi sen nähdessäni, mutta en kertonut siitä kenellekään.
Mimmillä oli ollut heti tulonsa jälkeen vesirokko. Hän oli saanut siitä pahan, rupisen ihottuman, jonka hän itse oli tehnyt vielä pahemmaksi raapimalla kutisevaa ihoaan. Ymmärsin kuumeen johtuvan jollakin tavoin siitä, mutta en tiennyt, miten auttaa. Lapsen vartalolle panin kylmän kääreen hoitajaa odotellessamme.
Hän saapui. Pahin oli silloin jo ohi. Lapsi hikoili ja hengitti tasaisemmin. Kuume oli ehkä hieman laskenut. Sairaanhoitajatar puhdisti jollakin liuoksella lapsen jalat ja käsivarret, leikkasi niistä kynsisaksilla kaikki paksut ruvet irti ja kääri sairaat jäsenet puhtaisiin sideharsokääreisiin. Minulle hän sanoi kahden kesken lähteissään:
- Ellette olisi lähettänyt heti minua noutamaan, lapsi olisi saanut yleisen mätämyrkytyksen ja kuollut muutamassa vuorokaudessa.
Kaikkein vaikeinta koko huoltotyössäni on tähän asti ollut taistelu epäsiisteyttä ja tietämättömyyttä vastaan. Kun esimerkiksi Mimmi oli sairastunut vesirokkoon ja sairaanhoitaja silloin tällöin kävi häntä katsomassa, annettiin äidille määräys pestä lämpimällä vedellä ja saippualla lapsen jalat illoin aamuin ja kääriä ne puhtaisiin sideharsoihin, ettei hän pääse niitä koskettelemaan. Mutta nyt kun lapsi oli saanut myrkytyksen, paljastui, ettei äiti ollut "uskaltanut kastella" lapsen ihoa koko sinä aikana, jona hänellä oli ollut ihottumaa. Ja sitä oli ollut neljä viikkoa! Siteitä äiti oli kyllä käyttänyt. Hän näytti niitä meille. Ne olivat likaisia, kosteita riepuja, jotka hän oli pakettinarulla sitonut lapsen jalkoihin, ja vetänyt villasukat päälle.
Katsoimme mykkinä toisiamme, hoitajatar ja minä. Minun olisi luonnollisesti tullut pitää huoli siitä, että hoitajattaren antamia määräyksiä noudatettiin, mutta enhän ollut voinut aavistaa, ettei Linda sen vertaa ymmärtänyt.
Toistenkin vanhempien ymmärtämättömyys on yhtä suuri. Yllätin eräänä päivänä naapurin siirtoväkeä tervehtimään mennessäni ukin viihdyttelemässä kehdossa kellivää pojanpoikaansa omasta, hampaattomasta suustaan ottamallaan piippunysällä, josta alle vuoden ikäinen pienokainen veti haikuja keuhkoihinsa!
Aivan yleistä on, että lapset pidetään täyskapalossa kädet ja jalat tiukkaan käärittyinä liinaisiin ja flanellisiin riepuihin aina puolivuotiaaksi asti. Pöyristyttävä näky! Sitten äidit valvovat ja tuskittelevat itkevien pienokaisten kanssa kaiket yöt, kun ne raukat eivät voi edes vapaasti hengittää kapaloissaan, saati sitten tuntea oloansa miellyttäväksi niissä.
Kaikki tämän kylän hyljätyt kehdot on vedetty päivänvaloon ullakon nurkista ja kokonaista neljä sellaista kolkkaa kaiket yöt koulullamme kahdessa luokassa ja yhdessä kamarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti