Rakas päiväkirja!
Ennustamani vaikeudet ovat alkaneet.
Uusi perhe oli tuskin majoittunut taloon, kun vanha Riittu tuli kertomaan, että lapset olivat yöllä käyneet tekemässä tarpeensa sievään riviin hänen ikkunansa alle kylätien varteen. Kävin neuvomassa lapsille, missä käymälä on, ja kehotin heitä aina käymään siellä. Aikuiset panin kuljettamaan ulosteet tunkiolle. Seuraus: opettajille kuuluvan käymälän lattialle oven molemmille puolille ilmestyi muhkea läjä.
Tänään alkoi luokasta kuulua hirveätä huutoa ja parkunaa, jota säesti vuoroin naisen, vuoroin miehen kiihtynyt ääni. Lensin kiireesti katsomaan, mikä oli hätänä.
Mimmi vain oli pudonnut portailta ja ukko väitti Paavon tyrkänneen hänet. Mimmi syytti Paavoa ja Paavo vakuutti viattomuuttaan. Mimmi oli pantu vuoteeseen ja hänen päätään haudottiin kylmillä kääreillä. Samaan aikaan ukko ja Paavon äiti riitelivät kovasti keskenään.
Perheet ovat olleet kotipitäjässään naapureita ja nyt tulivat esille yhtenä ryöppynä kaikki vanhat kalavelat. Kuunneltuani hetkisen heidän kiistaansa tiesin, mistä lapset olivat rumia sanoja varastoonsa saaneet. Koetin mennä väliin ja rauhoitella kiisteleviä, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Sain vain itsekin korvilleni. Ukko pauhasi:
- Pysy sinä vain omissa nurkissasi! Ei meidän perässämme tarvitse aina laukata niin kuin hännätön rakki haukkua nalkuttamassa. Meillä pitää olla oma vapaus. Mitä se sinuun kuuluu, miltä täällä haisee ja mihin minä kusen! Painu tiehesi!
Olin käynyt kerran pyytämässä, että luokkaa tuuletettaisiin ja kerran olin myös huomauttanut ukolle, missä käymälä sijaitsi, kun hän piti tapanaan toimittaa tarpeitaan keskellä pihaa, oli yö tai päivä. Siitä hyvästä sain nyt korvilleni.
Ja Anna nauroi! Hän kävi kuuntelemassa jähäkkää ja nauroi sydämensä pohjasta. Haluaisinpa kuulla hänen riemuitsevan samanlaisesta tappelusta parin kuukauden kuluttua, kun tämä muutaman kerran toistuu. Minusta se on hyvin kiusallista. Kaikki riidat ovat ikäviä sellaisessa paikassa, missä niihin on vaarassa sekaantua paljon ihmisiä, kuten meillä tässä.
Mielestäni tämä koulu on nyt ylikansoitettu. Emme ole voineet järjestää yhteistä ruokataloutta, kun perheitten varallisuussuhteet ovat kovin erilaiset ja perheet ovat eripuraisia. Yksillä saattaa olla kotoa tuotuja jauhoja, sianlihaa, lampaanlihaa, marjoja ja muita herkkuja, kun toiset ovat riippuvisia yksinomaan valtion normeista. Siksi perheet haluavat itsenäisesti huolehtia aterioistaan.
Meillä on tässä seitsemän ruokakuntaa ja vain kaksi keittopaikkaa ja yksi leivinuuni. Se merkitsee sitä, että molemmissa helloissa palaa tuli aamuvarhaisesta iltamyöhään ja että joka päivä, joskus lauantaina kahdesti, lämmitetään leivinuuni. Se on huikeaa puun kulutusta!
Saunaa lämmitetään kahdesti viikossa, muuten eivät kaikki voisi kylpeä, ja joka päivä on saunalla pyykinpesua. Vaatevarat ovat vähäiset ja lapsia on paljon.
Koululle talveksi varattu paloöljy (sähkövaloja meillä ei ole) on nyt jo loppunut. Saammekohta kaikki olla pimeässä, sillä koko kylässä on valopetroolin kulutus siirtoväen tultua huomattavasti kasvanut. Monet pitävät valoja läpi yön lasten vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti