Rakas päiväkirja, pieni Eila on päässyt kärsimyksistään. Hänen isänsä hiihti tänään minun suksillani sairaalaan. Siellä hän tapasi lapsensa kylmenneen ruumiin. - Tajuihinsa tulematta lapsi oli jättänyt tämän vihamielisen maailman, jossa ei ollut sijaa hänelle.
Äiti on vaipunut lohduttomaan suruun. Hän itkee vaan ja syyttää itseään lapsensa kuolemasta.
- Hänen tyynynsä oli aamulla kuurassa kun hän nousi tuolta lattialta, enkä minä saanut niin paljon aikaan, että olisin vuoteen hänelle hankkinut, ennen kuin hän oli jo sairastunut. Sieltä hän sen tautinsa sai ja se hänet vei hautaan.
Arasti koettavat toiset lapset lohduttaa, mutta äiti ei edes tajua heidän läsnäoloaan. Katkerimman surun liennyttyä hänellä tulee kuitenkin olemaan vielä paljon iloa Aunesta, Anjasta, Heikistä ja Yrjöstä, jotka hän on saanut pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti