Koulutyö on nyt hyvällä alulla. Ensimmäinen jälki-istunto oli tänään. Oikeastaan sen olisi pitänyt olla jo eilen, mutta pienet rikolliset karkasivat ja saivat tänään kovennetun rangaistuksen vaivojensa palkaksi. Olin määrännyt heidät jäämään jälkeenpäin kirjoittamaan laulun sanoja, mutta he, kuten sanottu, livistivät tiehensä. Tänään otin viimeiselle tunnille mennessäni ison nipun paperia mukaani ja pidettyäni tunnin käskin pahaa-aavistamattomien poikien seurata itseäni yläkertaan johtajaopettajan tyhjään luokkaan. Siellä he saivat tehtäväkseen kirjoittaa kymmenen kertaa peräkkäin vaaditun laulun kaikki kolme säkeistöä.
Epätoivoisen näköisinä tarttuivat pikku miehet kynään. Kirjoittaminen on pahinta, mitä he tietävät. Nuhaisen niiskutuksen säestäminä pojat työskentelivät tunnin verran hiki hatussa. Toinen kuiskasi kuuluvasti:
- En minä ennee kehtoo. Eikö viis kertoo piisoo?
En ollut kuulevinanikaan. Hetkisen kuluttua kuului hiljaisuudesta uusi kuiskaus:
- Viittoo vaan, kyllä se luppoo.
Katsoin kirjastani luokan perällä kyhjöttäviin pienokaisiin. Toinen viittasi kovasti.
- No, mitä sinulla on asiaa?
- Saako käyvä hyyssissä?
En ensin ymmärtänyt, mitä poika tarkoitti, mutta nyökkäsin sitten myöntävästi ja lisäsin:
- Älähän viivy kauan.
Minusta on hauskaa tämä opettajan leikkiminen vaihteeksi. Rakastan noita pienokaisia. He ovat aivan kurittomia, myönnän sen, mutta siitä huolimatta täyttää sanomaton hellyys sydämeni heitä katselessani. Vilhon lumoavat silmät, Kallen ulkonevat korvat ja Pekan kerubimaiset kasvot täyttävät mieleni alituisella ihastuksella. Kun Olli ihmeellisesti hymyillen seisoo silmät alas luotuina puhutellessani häntä kahden kesken, saan aivan pidättää kättäni, etten silittäisi hänen tummaa päätään. Jussin ilme on avoin ja miellyttävä hänen kovin pörröisestä päästään ja alituisista niiskutuksistaan huolimatta. Paavo, vaikka tänään istuikin rangaistusta kärsimässä, on aivan ihana. Olenkohan koskaan nähnyt valloittavampaa hymyä kuin hänen on? En voi olla antamatta anteeksi hänelle kerran toisensa jälkeen hänen kolttosiaan. Toivon puolestaan vähitellen valloittavani noiden pienten miehenalkujen sydämet ja ennen kaikkea heidän luottamuksensa.
"Toivoton yritys", sanoisi Väinö. Samaa mieltä olisi luultavasti hänen viransijaisensakin, mutta minä uhmaan heitä molempia vakuuttamalla onnistuvani ennen pitkää. Mikään lapsen sydän ei voi vastustaa rakkauden paistetta!
Tytöt eivät herätä mielenkiintoani yhtä suuressa määrin kuin pojat. Vain älykkäimpiin olen kiinnittänyt huomioni toistaiseksi. Nähtävästi tytöt ovat tässä koulussa syypäitä siihen, että pojat ovat joutuneet opettajien käsissä "jyrän alle". Minä alan siitä, että sukupuoleen katsomatta tulevat parhaat oppilaat saamaan tunnustusta ja heikot rohkaisua. Jätän kokonaan huomiotta opettajan kiusaksi tehdyt järjestysrikkomukset, elleivät ne pyri suoranaisesti horjuttamaan opettajan arvovaltaa. Luulen, että lapset kyllästyvät tuloksettomaan kiusantekoon ja härnäämiseen.
En tiedä, mitä kasvatusopin suuret nimet olisivat menettelystäni eikä se minua liikutakaan. Tulokseni aikanaan osoittavat, olenko ollut oikeassa vai väärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti