Rakas päiväkirja!
Siirtoväen huolto on täyttänyt kaikki ajatukseni viime päivien kuluessa. Nyt alkaa säännöllinen elämä palata. Olemme suunnitelleet koulun aloittamista uudelleen maanantaina.
Käsityönopettajammekin lähtee "sinne jonnekin". Tapasin hänet kylän ompeluseurassa. Meillä on tehty ahkerasti armeijan varusteita. Kahtena iltana viikossa kokoontuu työseura minun luokassani. Näky on hupaisa. Kaikki viisi korkeata ikkunaa on peitetty koulun seinäkartoilla, joiden kuvapuoli on sisälle päin. Nuoret pojat, joita kertyy runsaasti ompeluiltoihin, huvittelevat siellä etsimällä kartoista mitä oudoimpia paikkoja ja kiusoittelevat sitten toisiaan näiden maantieteellisten tietojen niukkuudella. Joka perjantai istuu vakava ja valistunut naapurin poika avatun kirjastokaapin edessä ja hämästyttävän kehittyneesti arvostellen kaunokirjallisuutta tarjoaa sitä lainaajapiirilleen luettavaksi.
Kahvipöytä höyryävine kuppeineen ja tuoksuvine vehnäleipineen houkuttelee jokaisen vuorollaan vierailemaan sen ääressä. Työn touhu säestää huvituksia. Rukit hyrisevät kodikkaasti, sukkapuikot helisevät ja virkkuukoukut kimaltelevat näppärissä sormissa. 45 kiloa villoja on lahjoitettu pienelle työseurallemme karstattavaksi, kehrättäväksi ja neulottavaksi armeijan varusteiksi. Kolmisormiset ampujan sormikkaat, kypärän- tai kaulansuojukset ja sukat muotoutuvat nopeasti ahkerissa käsissä. Flanellisia alusvaatekerrastoja on ommeltu kymmenittäin. Annamme pojille varusteet mukaan aina, kun heistä joku joutuu lähtemään. Osa on toimitettu perille myös Sk-piirin välityksellä.
Tämäniltaisessa ompeluseurassa sain valmiiksi yhden varustekerran. Käsityönopettajamme takavarikoi sen luvaten viedä sen muassaan "tuntemattomalle sotilaalle". Lähtönsä kunniaksi hän tarjosi meille "neljän kansankynttilän" kahvit. Aika hyvä pila! Meitä opettajia oli paikalla todellakin neljä, mutta vain yksi meistä oli pätevä ja oikeutettu kantamaan sitä titteliä. Se oli johtajatar. Minä olin seminaarilainen, alakoulun opettaja oli vain kiertokoulunopettaja ja hän itse maatalousneuvoja. Heikoissa kantimissa on tässä suuressa kylässä kansanvalistus!
Pienen seurueen tunnelma alkoi painua hyvin murheelliseksi, mutta se piristyi huomattavasti kysyttyäni:
- Joko nämä ovat ne teidän sankarihautajaiskahvinne vai juommeko ne vasta palattuanne?
Ei koskaan pitäisi leikillään puhua tuollaisia. Varmasti pelkään hiljaa hengessäni koko ajan hänen rintamalla ollessaan hänen mahdollista sankarihautaustaan...
Ompeluillassa arvottiin matala, tulenkestävä vuoka. Ensi kerran elämässäni voitin arpajaisista jotakin. Huokaisin tyytyväisenä:
- Jopa minulle nyt ihmeellinen onni sattui täällä Kuusenmäellä.
Joku vastasi hyvin merkitsevästi:
- Ei sitä tiijä, mikä onni teille vielä täällä koittaakaan!
- Ei kannata vihjailla. Kellä on hyvä pelionni, sillä on huono naimaonni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti