Rakas päiväkirja!
En ole koskaan aikaisemmin juuri välittänyt lapsista, mutta täällä pikkuisten Ainon ja Heikin luona huomaan rakastavani heitä kuin he olisivat omiani.
Unohtunut on mielestäni jo koko vaikea tilanne. Seminaari kaikkine huolineen on häipynyt jonnekin etäisyyteen - täyttämättömien velvollisuuksien ja suorittamattomien kotitehtävien aiheuttamat omantunnonvaivat ovat ilkeä muisto vain. Ehkä minusta ei olisi ollut opettajaksi. Lasten pienten jalkojen kopina, heidän ilmoille kajahtelevat riemunpurkauksensa sekä heidän jyrisevät ja kolisevat leikkinsä ovat tämänhetkisen elämäni musiikkia.
Olen istunut nyt toista päivää eteishallissa puristamassa mehumyllyllä sosetta omenista ja puolukoista. Tuulikki ei tahdo lähteä täältä vielä minnekään. Kuuntelemme tarkoin kaikki uutiset, jotka radio välittää maailman poliittisesta tilanteesta. Emme osaa ryhtyä vielä mihinkään toimenpiteisiin.
- Katsotaan rauhassa, sanoo Vesakin, kun tiedustelemme hänen mielipidettään perheen evakuoinnin suhteen. Hän on vielä saanut olla kotona tärkeiden virkatehtävien vuoksi, vaikka hänen ikäluokkansa muuten onkin kutsuttu ylimääräisiin reservin kertausharjoituksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti