Kuusenmäki 2.12.1939

Rakas päiväkirja! Täytän tänään 21 vuotta. Olen nyt täysi-ikäinen.

Olemme tänään viettäneet koulussa vapaapäivää. Aamulla yritimme mennä käsityönopettajan taloon kuuntelemaan adventtijuhlaa radiosta, mutta lähetystä ei ollutkaan. Palasimme koululle tyhjin toimin. Ruokatunnin jälkeen kehotin oppilaita kirjoittamaan Väinölle kirjeen ja lupasin lähettää ne kaikki.

Sain pari päivää sitten Väinön vanhempien lähettämät tavarani Sortavalasta ja pääsin sisustamaan nämä kaksi huonetta, jotka ovat käytössäni. Täällä on oikein kodikasta ja viihtyisää kun on liinoja pöydillä ja matot lattialla.

Me aiomme täällä pitää itsenäisyyspäiväjuhlan kaikesta huolimatta. Sitä varten olen saanut tehtäväkseni opettaa nuorisolle Sillanpään Marssilaulun ja Lottalaulun. Olemme kahtena ompeluseurailtana käyneet yläluokassa laulamassa puolen tunnin ajan. Viime kerralla ehdotin, että laulaisimme yhdessä jonkin virren. Kaikki halusivat laulettavaksi "Jumala ompi linnamme". Se luvattiin veisata juhlassakin. 

Minun piti valmistaa yläluokan tyttöjen kanssa joulujuhlaan leikkejä ja harjoituttaa näytelmäkappale "Metsäpirtin joulu", mutta sitten päätimmekin johtajaopettajattaren kanssa, että nyt vietetään hiljainen ja vakava joulujuhla. Tuntuisi pahalta hyppiä ja tanssia, kun isät ja veljet ovat taistelemassa henkensä uhraten.

Tänään koulutuntien päätyttyä tarjosin syntymäpäiväkahvit koulun väelle - alakoulunopettaja Anna N:lle, vanhalle Riitulle ja johtajaopettajattarelle. Hän esitti itsensä sinuksi, joten saan puhutella häntä tästä lähtien Bertaksi. Kaikki he ihmettelivät, kun olin osannut leipoa pullaa, pikkuleipiä ja kakun. Jospa he tietäisivät, kuinka nuoresta asti minun on pitänyt tehdä taloustöitä! Tuollaiset tavalliset leipomiset eivät tuota mitään vaikeutta. 

Anni, meidän vahtimestarimme, jäi koululle yöksi, kun hän oli naapurin emännän hautajaisia valmistelemassa eräässä isossa talossa. Kun hän tuli koululle myöhään, kutsuin hänetkin juhlimaan syntymäpäiviäni. Bertta ja Riittu olivat menneet, Anna, joka nukkui viereisessä huoneessa, kuulee huonosti eikä tiennyt meistä mitään. Vietimme yhdessä rauhallisen tarinaillan. Annin kaksi veljeä on sodassa ja Annin koko kotiväki on heistä huolissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti