He ovat turvassa, Jumalan kiitos! Tuulikki ja hänen lapsensa nimittäin. Sain tänään seuraavan sisältöisen kortin:
"Lapset ja minä olemme turvassa täällä äidin luona. Saavuimme perille 9.12. Vesa oli saattamassa portaille asti. Sinne jäi koti. Eläköön isänmaa! Jumalan haltuun! Tuulikki"
Samassa postissa sain tervehdyksen entiseltä seminaaritoveriltani. Hänen kenttäpostikirjeensä oli viipynyt ties missä. Hän oli jo "tilanteen" aikana kirjoittanut sen, vaikka se nyt vasta ehti käsiini. Hän kirjoittaa:
"Haluaisit kaiketi tietää, millaista on elämä rajalla, siellä missä siviiliväestö karjoineen kaikkineen on evakuoitu.
Ei rajan läheisyys tunnu sanottavasti vaikuttavan elämäämme. Juuri silloin kun olemattoman hermosodan pitäisi olettamuksieni mukaan riehua kiivaimmillaan, tunnen vartiossa ollessani itseni eräässä mielessä onnelliseksi. - Kuvittele syksy-yönä seisovasi yksin maatiellä kuunnellen, miten tuuli humisee metsikössä ja puhelinlangat yläpuolellasi soivat hiljaa valittaen. Edessäsi on viettävä peltoaukea, sen takana notkossa synkkä kuusikko - ja Kannaksen raja. Pimeydestä rajan takaa tuikkaa muutamia valoja. Ylös avaruuteen sinkoaa useita valokiiloja, jotka liikkuvat rauhattomina, sammuvat hetkeksi syttyäkseen tuossa tuokiossa uudelleen. Toppahousut - ryssien lempinimi - etsivät lentokoneitamme. Hymyilyttää tuota näkyä katsellessa.---
Tuuli on hajottanut pilvet ja niiden takaa paljastuu kirkas tähtitaivas. Lapsuudestani saakka olen sitä ihaillut tuntien samalla kaipausta ylöspäin...
Mutta kun käännän katseeni pohjoista kohti, näen näyn, joka sykähdyttää mieltäni vielä enemmän. Siellä ovat meidän valonheittäjämme, revontulet! Näen selvästi monivärisen kaaren ja siitä Pohjantähteä kohti pyrkivät valokiilat. Se on oikea vastaus noille rajantakaisille tulille. Koko tuo ihmeellinen maailma yläpuolellani antaa minulle, pienen kansamme heikolle yksilölle, varmuuden siitä, että Korkein, joka tuota kaikkea ohjaa, pitää huolen meistäkin antaen sen tuen, jonka vähäväkinen tarvitsee taistellakseen oikeuksiensa ja vapautensa puolesta.---"
Mikäpä hätä meillä, kun puolustajinamme ovat hänen kaltaisensa miehet! "Pelkääväisiään ei hylkää Herra."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti